Tuntilaisten blogi

Tuntiratsastajien vanha blogi.


 

Usko opettajaa - ratsasta paremmin

Ihan kohtuullisen vilpoisa keli ja reipas tuuli saattelivat meidät kentälle ratsastamaan tiistaina. Hevoset olivat hieman korvat tötteröllä, mutta kiltisti seisoivat paikallaan selkään noustessa ja tunti alkoi tavanomaisissa merkeissä raviverryttelyllä. Wenuksen kanssa kyllä jännitimme yhdessä ja säpsähtelimme ylimääräisiä ääniä.

Aloitimme ravaamalla keskihalkaisijalle ja siitä käännyttiin vuorotellen eri suuntiin, pitkille sivuille tehtiin lisäksi voltit ensin ravissa ja sitten laukassa. Sitten tehtävää muutettiin niin että halkaisijalle tultiin käynnissä, siitä väistöä käynnissä kohti tien puoleista sivua, sinne kulmaan pysähdys jonka jälkeen laukan nosto.

Wenus ja myöskin Hemppa olivat sitä mieltä että väistäminen on tyhmää ja laukkaaminen on kivaa. En saanut Wenusta väistämään vaan se pyrki kääntyilemään ja pysähtelemään ja kaikin tavoin välttelemään väistävää pohjetta. Itse syyllistyin sitten hämmentyneenä kaikkien apujen yhtäaikaiseen käyttöön saadakseni sen väistämään haluttuun suuntaan. Ei onnistunut.

Heidi kehotti nostamaan oikealle väistätettäessä (?) oikeaa ohjaa vasenta kohti. En uskonut. Seitsemännen epäonnistuneen väistökerran jälkeen hän kysyi että miksi ihmeessä et jo käytä raippaa. No en kai kun itsekin olin ihan sekaisin että mitäs raajoja nyt heiluttelisi ja jännittikin kauheasti. Kosketin raipalla vain hieman ja kas, väistö alkoi heti kulkemaan paremmin. Ja oikean ohjan siirtäminen vasemmalle auttoi heti suoristamisessa. Merkillistä.

Vasemmalle mentäessä Wenus ei sitten viitsinytkään enää olla väistämättä ja homma oli paljon helpompaa. Räpiköimiseni kuitenkin hermostutti sen ja laukannostot ja loppuravit sujuivat vähän pinkeissä tunnelmissa, turvahevonen Tessan takana.

Mutta siis tiedoksi vaan kaikille, tunnit ulkona ovat sujuneet mainiosti enkä eilen nähnyt kenenkään putoavan tai edes ryntäävän minnekkään. Reippain mielin kevätaurinkoon ratsastamaan!

t. Salla

 

Tavallista virmakampi Tynnyri

Tessalle kävi kurjasti edellistiistaina, sen toista etujalkaa vaivasi kaviopaise mikä huomattiin selvänä ontumisena kun lähdimme tunnilla ravailemaan. Tessa oli silloin erityisen haluton siirtymään tallista maneesiin, kävelemään alkukäyntejä, siirtymään raviin tai tekemään yhtikäs mitään, sillä kertaa ihan syystä. Eipä siinä muuta kuin takaisin talliin ja sairauslomalle.

Eilen olikin sitten vastassa paljon hyväntuulisempi ja vaivastaan toipunut Tynnyri. Maneesiin käveltiin peräti innokkaasti ja maneesiin päästyä se teki merkillisen riemuhypynkin, melkein pääsi irti. Ja toisen heti alkukäyntien aikana. Siitäkös aloitin itse armottoman jännittämisen, että jos se on noin innokas niin kaatuu pian kyljelleen sätätessään, mokoma paksu tamma. No ei kaatunut eikä intoillutkaan sitten sen enempiä… (ärsyttävää ja tätimäistä jännittää turhasta, mutta minkäs teit).

Teimme tunnilla ravivoltin toiselle pitkälle sivulle ja toisella nostettiin sitten laukkaa. Tynnyri ihan itse tarjosi laukkaa kun huomasi mitä tehdään, ja laukkasikin aika reippaasti. Toki useita kertoja se myös teki äkkipysähdyksen kesken voltin/laukan/minkä tahansa askellajin, kuten sillä kait tapana on.

Yritin keksiä että mikä saa sen toppaamaan kesken tehtävän – ehkä liian voimakas ohjasote tai liian lähellä olevat muut hevoset, tai jos ratsastaja nojaa liiaksi eteenpäin. Heidi kehotti heti alkutunnista ratsastamaan aika pitkällä ohjalla, mitä en ensin meinannut millään uskoa mutta kyllä Tessa oli tyytyväisempi kulkiessaan pidemmällä kaulalla.


Sellainenkin neuvo Tessan ratsastajille, että sitä kannattaa kehua heti kun meno on toivotunlaista. Olen ihan varma että yksi laukkavoltti saatiin kasaan taputusten ja kehujen voimalla, ei niinkään pohjeapujen.

Parhaiten eilen onnistui kuitenkin Tynnyrin kanssa tallissa seurusteleminen. Se oli ylenpalttisen seurallinen ja kaipasi rapsutuksia ja silityksiä <3
tytto ja heppa

t. Salla

Hanin ja Lissun kaverina

Kivasti on alkanut tämä vuosi ratsastusharrastuksessa, kun olen saanut ratsastaa mieluisilla ratsuilla, Lissulla ja Hanilla. Hani kylläkin on vieraampi, sillä olen harvemmin mennyt mutta vaihteeksi oli sitäkin kiva kokeilla. Siitäkin huolimatta että riimun / suitsien laittaminen ei ottanut onnistuakseen…Ei mun hermo kestänyt Hanin pyörimistä ja vastustelua, mutta onneksi sain Outilta apua.

Hanin kanssa onnistuivat taivuttelut ja väistöt sekä loppuravit :) jolloin se meni jo oikeinkin kivasti. Laukannostot olivat hanurista, se jotenkin hävisi tuntumalta ja heitti pään ylös ja laukata kipitti epätahtisesti. Varmaan olisi pitänyt tehdä selkeämmät puolipidätteet ja huolehtia paremmin vauhdista.

Lissukan kanssa taas ongelmana on edelleen se, että en oikein jaksa ratsastaa sitä riittävästi eteenpäin. Emma kehotti pyytämään parempaa ravia tai laukkaa heti kun se on tilan puolesta mahdollista. Välillä on hidastettava kun joutuu Retun / Pasin perään, mutta lampsiminen ei saa jäädä päälle. Ja päällehän se helposti jää, jos ei jaksa olla riittävän jämpti.

Pakko ihan erikseen mainita, että Pasi käyttäytyi oikein nätisti tiistaina. Ravasi ja laukkasi tasaisesti ja kiltisti ilman ratsastajan poistamista satulasta. Suvia varmasti jännitti laukkaaminen, mutta hienosti hoidettu tunti. Respekt.

Tessa taas ei käyttäytynyt hyvin, sitä harmitti niin vietävästi kun Sari pyysi sitä kannuksilla eteenpäin. Se yritti purra Saria varpaisiin. Sitten suuttui Sarikin. Taistelu ja riitely kannatti siinä mielessä, että Tessa juoksi loppuravit reippaasti ja kauniin pyöreänä, eli yhteistyö parani merkittävästi tunnin loppua kohden. Kaikille Tessan ratsastajille, hermon mennessä ota avuksi tämä luritus:

Heppalaulu

Hehhee, terkuin Salla

 

Ratsastusta ja hölköttelyä

Hyvää alkanutta vuotta vaan kaikille! Toivotaan että paukkupakkaset jäävät tähän, kukaan ei varmaan halua ratsastaa sormet ja varpaat ja nenä jäässä… Itse varustauduin tiistain tunnille peräti kaksin ratsastushousuin! Ihan hullua ja epämukavaa hommaa, mutta johtui siitä että pakkasin varustekassin puutteellisesti J enkä halunnut palella ohuet kesäpöksyt jalassa.

Pääsin sitten Lissun kanssa hömpsöttelemään. Sanan varsinaisessa merkityksessä tulikin hömpsötettyä, sillä en jaksanut/kyennyt/osannut hakea siitä parempaa vaihdetta vaan mennä jolkotimme muiden mukana voltteja ja laukannostoja sinnepäin. Heidi sanoikin, että onhan se Lissu kiva noinkin kun vaan mennä hölköttelee, mutta kannattaisi kyllä alkaa oikein ratsastamaan... En voisi olla enempää samaa mieltä. Vähän harmittikin tunnin jälkeen, että miten itselläni onkin tällainen harrastuksen suvantovaihe tai peräti alamäki menossa nyt. Tuntuu siltä että aina on joko oma pää niin täynnä muita juttuja etten jaksa keskittyä tai sitten on flunssa tulossa/menossa ettei kunto kestä tms. Pah, olisi ryhtiliikkeen aika.

Vaikka itse ratsastinkin puolivillaisesti (tosin Lissun kanssa on aina kivaa), niin tunnillamme oli kyllä poikkeuksellisia onnistumisia. Ensinnäkin loppuvuoden riitelykaverini Tessa meni todella kivasti Helin kanssa! Ei tullut kuulkaa yhtään luikertelua ja laukatkin onnistuivat. Heli tykkäsi Tessasta kovasti, paljon parempi kuski sille kuin minä.

Toinen poikkeus oli Eija ja Lenttu. Poikkeus siitä syystä, että Eija kertoi ettei ole mennyt sillä yhtään kertaa viime vuoden aikana. Lenttu menikin todella hienon ja topakan näköisenä, molemmat olivat tyytyväisen oloisia.

Kolmas poikkeus oli sitten Pasi, joka kulki gramanien kanssa tasaisesti ja nätisti eikä pukittanut Suvia alas J Vuosi sittenhän Pasi meni kauniisti ja kuuliaisesti pitkän aikaa (ainakin meidän tunnilla), toivottavasti se käyttäytyisi yhtä hyvin jatkossakin.

terkuin Salla

 

Hitaasti käynnistyvä ratsukko

Jopas onkin tovi vierähtänyt edellisestä tarinasta. Ikävää että työt häiritsevät näitä vapaa-ajan harrastuksia… mutta nyt istun junassa matkalla Helsinkiin joten on hyvää aikaa tehdä tiliä eilisestä tunnista ja miettiä että kuinka helkkarin huonosti sitä onkaan mahdollista ratsastaa J

Olen tässä välissä päässyt treenailemaan monta kertaa Lissun kanssa. Se on oma suosikkini kuten monen muunkin, siitäkin huolimatta että siitä on karsinassa tullut aika äkäinen. Ei senkään kanssa tietenkään tehtävät moitteetta suju, mutta tuntuu siltä että ongelmat on kuitenkin korjattavissa.

Eilen ihan itse valitsin, että voisin kokeilla jälleen Tessalla ratsastamista. Tessa puolestaan ei ollut tippaakaan innostunut yhteistyön aloittamisesta, vaan yritti alkukäynneistä alkaen päästä mahdollisimman helpolla ja vältellä kaikkia apuja. Se tuntui siltä, että ellen jatkuvasti naputtele kylkiin niin se pysähtyy ja lysähtää turvalleen. On sanomattakin selvää että hiki ja hengästys siinä tuli, ja lopulta kiukkukin.

Aloitimme ravailemalla keskihalkaisijaa pitkin (kiemurtamista) ja käännyimme katsomopäädyssä aina vuorotellen eri suuntiin. Pitkillä sivuilla piti nostaa laukka (onnistui jotenkuten, useimmiten ei) ja jatkaa sitä pitkän sivun loppuun (mahdotonta). Olin aivan ihmeissäni kun Tessa tuntui laukkaavan reippaasti mutta putosi äkisti ja varoittamatta raville, ja sen jälkeen sitä olikin lähes mahdoton saada laukkaan uudelleen. Napakat raipalla komentamiset saivat sen hidastamaan entisestään. Raville putoaminen tapahtui vaikka naputin laukka-apua tehtävän ajan.

Sitten meidän piti tehdä tallin puoleisella sivulla avotaivutusta ja nostaa Pansion puoleisella pitkällä sivulla vastalaukka. Juu ei. Meillä meni Tessan kanssa ihan räpiköimiseksi, itkupotkuraivarit olivat jo lähellä. Mutta onneksi sentään viimeinen vastalaukka onnistui, ja parempi yhteisymmärrys löytyi. Sen jälkeen loppuravit menivätkin jo ihan letkeästi ja sujuvasti.

Sari riiteli Tessan kanssa viikko sitten ja neuvoi nostamaan laukan parilla hyvin nopealla pohkeen napautuksella. Tämä oli erinomainen ohje, toimi melkein joka kerta, kannattaa kokeilla. Samaten kuulemma kannattaa pyrkiä nojaamaan satulassa enemmänkin taakse, koska eteenpäin nojautuminen saa Tessan varmasti hidastamaan. Tätä en ihan hokannut, yritin kyllä istua satulassa kuin höyhen vain etten olisi hidastanut menoa, siinä onnistumatta. Mietin sitäkin että Tessan kanssa varmaan paitsi napakkuus ja nopeat avut, myös niiden ajoitus on tärkeää. Ihan symppis tamma se on, mutta itsepäinen ja ponimainen. Täytyy vaan jatkaa harjoituksia!

terkuin Salla

 

Tahmatassu-Tessa

Olen parin viime tunnin ajan kuluttanut kosolti kaloreita kaunisnaamaisen ja pyöreäselkäisen Tessan kanssa. Hirveän innokkaasti se ei etene, eikä ihan pienet pohje- ja raippa-avut auta. Mutta laukkaaminen saa sen pirteämmäksi, homma helpottui merkittävästi ensimmäisten laukkojen jälkeen.

Vielä toissa viikolla ratsastimme ulkona, mutta eilen pakenimme syksyn pimeyttä maneesiin. Taivuttelimme hevosia kahdella pääty-ympyrällä ja kahdella salmiakin muotoisella uralla. Salmiakin kärjissä piti tehdä takaosan käännöstä, ei kokonaan mutta noin 90 astetta. Ravissa piti sitten ratsastaa hevosia eteenpäin ja taivuttaa sisään ympyrällä, samaten laukassa. Kiesus miten kamalia meidän laukkapätkät oli, sellaista epätasaista ja epätahtista ja ties mitä epä-epäkunnollista menoa, välillä pudottiin ravillekin.

Paitsi että Tessaa laiskotutti, se myös pyrki veulaamaan merkillisesti. Käynnissä se kiemursi uralta sisäänpäin mutta laukassa se kallistuikin ulos niin että jalustimet meinasi kolista maneesin aitoihin. Tarkkanahan siinä sai olla, Emma kehottikin moneen kertaan korjaamaan Tessan omat päähänpistot heti. Tykkäsin silti ratsastaa Tessalla vaikka kunto olikin koetuksella, sillä on tosi kivat askelet ja se vaikuttaa hirmu kiltiltä.

Retu on muuten ollut viime aikoina tunnillamme oikein mainio ratsu. Eilenkin Teija sai sen liikkumaan varsin lennokkaasti, tässäkin laukkaverryttelyistä oli apua. Mukavaa, että ryhmämme ei-niin-suosiossa-oleva ratsu onkin nyt monelle mieluinen, Retu esitti osaavaa ja reipasta myös Eijan kanssa aiemmin.

Reipas ja mainio ratsu oli eilen myös Hemppa. Merja sai sen hienosti malttamaan mielensä käyntiharjoituksissa, vain muutaman kerran Hempalla meni hermo. Enimmäkseen se liikkui oikein mallikkaasti, kuten myös edellisviikolla Sarin kanssa. Eiköhän siitä vielä sukeudu kiva tuntiratsu.


t. Salla