Olen treenaillut viime tunnit Ansan kanssa. Ikinä ei näemmä voi tietää, millä humöörillä se karsinassa odottelee. Pari viikkoa sitten meillä oli niin mukava seurustelu/rapsuttelutuokio ja Ansa koko ajan korvat hörössä. Viikko sitten vastassa olikin lohikäärmemäinen tamma, joka nosteli kipakasti takajalkoja, viuhtoi häntää ja yritti haukata suitsia laittavan käden irti. Eilen sitten oli näiden kahden väliltä J
Mutta tunnilla Ansalla oli oikein kivaa, kas kun menimme pitkästä aikaa puomeja. Puomit oli asetettu kolmikaariselle kiemurauralle niin että ennen jokaista kaarta oli puomi. Ansa ei meinannut malttaa käynnissäkään kävellä niiden yli, vaan pompahteli kumipallon lailla. Ajattelin ensin, että tekeekö sillä jotenkin kipeää ja varooko se jalkojaan noin paljon, mutta viimeistään raviin siirryttäessä kävi selväksi että hänellä taisi vaan olla tosi kivaa.
Hieman oli siis vaikeuksia jarruttamisen ja yleisen ratsastettavuuden kanssa. Puomeja oli niin tiiviisti, että keskityin puolipidätteiden tekemiseen ja unohdin muun ratsastamisen. Ansa sen kun pompahteli. Kun Heidi sanoi että tehdään kaksi viimeistä puomia laukassa, Ansa nosti laukan välittömästi sanan kuultuaan. Pääsimme kuitenkin koko ajan hallitumpaan puomien ylittämiseen, kunhan itse maltoin antaa täsmällisiä apuja.
Koulutunneilla meillä on Ansan kanssa ollut sellaista jäykähköä koikkelehtimista. Taivuttaminen on hankalaa, erityisesti vasempaan kierrokseen muistaakseni. Taipumisen sijaan Ansa haluaisi laukata koko ajan, sellainen se on varmaan eläkeikään saakka…
Kävin eräänä lauantaina ratsastamassa ylimääräisen tunnin. Jestas sentään kun meitä oli vain neljä ratsukkoa tunnilla ja sain ratsukseni Sonjan – oli siis kaikki valttikortit kädessä. Idan pitämän tunnin tehtävät olivat moninaiset, teimme pituushalkaisijalta voltteja, pohkeenväistöä, taas volttia ja välillä pysähdyksen. Askellajit vaihtuivat välissä. Tämä oli taliaivoilleni liikaa, olin koko ajan tehtävästä jäljessä ja jouduin huutelemaan Idalle että mitä sit pitikään tehdä…
Sonja oli silti koko tunnin mukava ja pehmeä, siitäkin huolimatta että nostin sekavuuksissani vastalaukan ja aloin taivuttaa sitä voltille vastalaukassa. Onneksi ei kaatunut koko hevonen. Huoh, kiva tunti, mukava hevonen, pölhö täti.
Iloista pääsiäistä kaikille, syökää paljon suklaata!
t. Salla