Kylmän alkukesän jälkeen on kyllä ihanaa, että lämpötilat ovat sellaisia kuin elokuussa kuuluu ollakin. Siitäkin huolimatta, että lämmön myötä ötökätkin heräsivät, kaikki lähialueen paarmat ainakin ovat Artukaisten tallin liepeillä.
Sain hirvittävän hyvän idean, että ratsastankin heti kesätauon jälkeen 2 tuntia peräkkäin. Vaikka Heidi olikin viisas ja laittoi minut Karinan selkään, niin 2 tuntia tuntui kyllä pirullisen paljon perslihaksissa koko loppuviikon. Karina oli oma tasainen itsensä, ensin taivuttelimme koulutunnilla ja sitten laukkailimme puomien yli puomitunnilla, ihanaa. Ja vielä leppoisat metsäkävelyt päälle.
Kuuma oli eilenkin, mutta joku kutsumaton sadekuuro kuitenkin tuli kentän ylle juuri vähän ennen kuutta. Liekö ollut sateen aikaansaama viilennys vai mikä virtapiikki, mutta viiden tunnilla hevoset ilakoivat liiaksikin, Dino käyttäytyi tuhmasti ja Retukin näytti aika lailla tältä:
Tilanne rauhoittui kyllä mutta tädit eivät, kovin jännittyneissä tunnelmissa aloitimme oman tuntimme. Jouduin kiipeämään Retun selkään ja aavistukset olivat pahat. Mutta yhtään mitään ei tapahtunut, siinäkään mielessä että Retu oli niin hidas ja laiska että olin kerta kaikkiaan näkertyä. Teimme yksinkertaista harjoitusta eli volttia Heidin eteen, askellajit vaihtuivat välillä. Kertaakaan en päässyt sellaiseen tunteeseen että rennosti ja letkeästi menee ja hevonen on avuilla. Retu sopii kokonsa puolesta kaltaiselleni hujopille, mutta muuten se tarvitsisi napakamman ja hyväkuntoisemman kuskin.
Leakin sitten pääsi vanhuuden kotiin. Se on ollut monen suosikki ja toiminut kaikissa tilanteissa – tässä kilttinä talutusratsuna Turun Maljassa:
Aurinkoisia päiviä,
t. Salla