Jopas onkin tovi vierähtänyt edellisestä tarinasta. Ikävää että työt häiritsevät näitä vapaa-ajan harrastuksia… mutta nyt istun junassa matkalla Helsinkiin joten on hyvää aikaa tehdä tiliä eilisestä tunnista ja miettiä että kuinka helkkarin huonosti sitä onkaan mahdollista ratsastaa J
Olen tässä välissä päässyt treenailemaan monta kertaa Lissun kanssa. Se on oma suosikkini kuten monen muunkin, siitäkin huolimatta että siitä on karsinassa tullut aika äkäinen. Ei senkään kanssa tietenkään tehtävät moitteetta suju, mutta tuntuu siltä että ongelmat on kuitenkin korjattavissa.
Eilen ihan itse valitsin, että voisin kokeilla jälleen Tessalla ratsastamista. Tessa puolestaan ei ollut tippaakaan innostunut yhteistyön aloittamisesta, vaan yritti alkukäynneistä alkaen päästä mahdollisimman helpolla ja vältellä kaikkia apuja. Se tuntui siltä, että ellen jatkuvasti naputtele kylkiin niin se pysähtyy ja lysähtää turvalleen. On sanomattakin selvää että hiki ja hengästys siinä tuli, ja lopulta kiukkukin.
Aloitimme ravailemalla keskihalkaisijaa pitkin (kiemurtamista) ja käännyimme katsomopäädyssä aina vuorotellen eri suuntiin. Pitkillä sivuilla piti nostaa laukka (onnistui jotenkuten, useimmiten ei) ja jatkaa sitä pitkän sivun loppuun (mahdotonta). Olin aivan ihmeissäni kun Tessa tuntui laukkaavan reippaasti mutta putosi äkisti ja varoittamatta raville, ja sen jälkeen sitä olikin lähes mahdoton saada laukkaan uudelleen. Napakat raipalla komentamiset saivat sen hidastamaan entisestään. Raville putoaminen tapahtui vaikka naputin laukka-apua tehtävän ajan.
Sitten meidän piti tehdä tallin puoleisella sivulla avotaivutusta ja nostaa Pansion puoleisella pitkällä sivulla vastalaukka. Juu ei. Meillä meni Tessan kanssa ihan räpiköimiseksi, itkupotkuraivarit olivat jo lähellä. Mutta onneksi sentään viimeinen vastalaukka onnistui, ja parempi yhteisymmärrys löytyi. Sen jälkeen loppuravit menivätkin jo ihan letkeästi ja sujuvasti.
Sari riiteli Tessan kanssa viikko sitten ja neuvoi nostamaan laukan parilla hyvin nopealla pohkeen napautuksella. Tämä oli erinomainen ohje, toimi melkein joka kerta, kannattaa kokeilla. Samaten kuulemma kannattaa pyrkiä nojaamaan satulassa enemmänkin taakse, koska eteenpäin nojautuminen saa Tessan varmasti hidastamaan. Tätä en ihan hokannut, yritin kyllä istua satulassa kuin höyhen vain etten olisi hidastanut menoa, siinä onnistumatta. Mietin sitäkin että Tessan kanssa varmaan paitsi napakkuus ja nopeat avut, myös niiden ajoitus on tärkeää. Ihan symppis tamma se on, mutta itsepäinen ja ponimainen. Täytyy vaan jatkaa harjoituksia!
terkuin Salla