Syyslukukauden aluksi pääsin heti kokeilemaan uutta Pentti-ratsua. Jännitti ihan hippasen, se kun on kookas ja komia enkä ollut nähnyt sitä tunnilla vielä lainkaan enkä siis tiennyt mitä odottaa. Karsinassa Pentti on todella, todella herrasmiesmäinen ja hurmaava. Varsinkin kun siinä harjatessani ja satuloidessani kuuntelin Dinon karsinasta Merjan manausta, Dinon etunen kun ei helpolla nouse puhdistettavaksi eikä pää laskeudu katosta suitsittavaksi.
Ensimmäinen tunti meni kentällä kauniissa kesäillassa, tällä viikolla oltiinkin maneesissa myrskyisän tuulen vuoksi. Pentti oli kentällä reippaampi, ihan oikeinkin reipas, mutta maneesissa paljon maltillisempi. Hirveän herkkä ja miellyttävä ratsastaa, koulutunnin tehtävät pysähdyksineen, ympyröineen ja väistöineen sujuivat kyllä.
Kentällä pääty-ympyröillä laukatessa olin onnesta soikeana, eipä paljon tarvinnut kuin keskittyä istumaan ja taivuttelemaan vaan. Hieman Penttiä hermostutti kentän laidan tapahtumat sekä suomenhevos-Totin jytistelevät askelet, mutta jarrut toimivat kyllä eikä se poistunut paikalta vaan lähinnä säpsähteli. Samaten maneesin katsomopääty oli aika jännittävä, kilttinä hevosena Pentti kuitenkin lopulta sinne meni vaikka korvat olikin tötteröllä ja kaula kenossa. Jälkeenpäin harmittelin että olisi pitänyt itse olla paljon rennompi päätyyn ratsastettaessa, mutten kyennyt vaan jännityin ja kiskoin ohjista jo edellisellä pitkällä sivulla…
Oma vaikutelmani oli että Pentti tulee hurmaamaan monia ratsastajia, ainakin niitä jotka tykkäsivät Ansasta, Sonjasta yms vauhdikkaammista ratsuista. Totti suomenhevonen taas hurmasi Sarin, ja Heidikin kehui että se on käyttäytynyt todella kivasti. Nuorihan se on ja hieman raaka, mutta yritteliäs ja selväpäinen. Totti ei ollut maneesissa vielä ollutkaan, muttei siinä ollut mitään ongelmaa, se tuntuu suhtautuvan uusiin juttuihin järkevästi.
terkuin Salla