Kyllä vain oli äärettömän kivaa ratsastaa ulkona kentällä, valoisassa ja aurinkoisessa kevätillassa… tuulisesta säästä huolimatta. Tunnin aiheena oli kolmikaarinen kiemuraura, jota kiemursimme kaikissa askellajeissa.
Ansan kanssa edistyimme viime viikosta. Se taipuili käynnissä jo kuuliaisen oloisesti kiemuroilla. Ravissa posotimme entiseen tapaan turpa ojossa ja kyljet kankeina, mutta laukassa homma muuttui merkittävästi helpommaksi. Jokainen kiemurauran kaari piti ratsastaa myötälaukassa, ja vaihtaa laukka aina ravin kautta. Heidi sanoi että tämä on Ansan lempitehtävä ja siltä se tuntui, tosin laukan vaihtaminen ravin kautta oli Ansasta ihan turhaa himmailua.
Laukkailimme myös koko uraa, mikä tuntui lähestulkoon maastossa laukkaamiselta, kun oikein kuvitteli.. mutta mitenkä se kentällä ratsastaminen tuntuikin lihaksissa normaalia enemmän, maitohapot pääsivät pahasti yllättämään. Johtuuko sitten kovemmasta pohjasta tai mistä, tiedä häntä, mutta ihan länkisääri olin seuraavana päivänä.
Tunnin jälkeen fiilistelimme metsäkävelyllä. Silmä lepäsi sinivuokkomättäissä – myös Ansa tykkäsi maisemista 🙂
