Viime tunnit olen treenaillut Lissun kanssa. Olemme tehneet avotaivutuksia (aika kehnolla menestyksellä) ja ympyröillä taivuttamista ravissa ja laukassa. Kauhukseni olen joutunut huomaamaan, ettei rapakuntoni tahdo kesää pitkää ympyrällä laukkaamista, hengästytti ihan mahdottomasti. Mutta hyvä niin, että joudumme hikoilemaan tosissaan!
Lissuhan on tietenkin tosi kiva ja mieluisa ratsu. Itse olen kuitenkin tärvännyt avotaivutusharjoituksiamme luokattoman huonolla valmistelulla. Jälkeenpäin on oikein harmittanut se, että kannattaisi varmaan keskittyä ja tsempata tunnilla, jotta saisi opetuksesta ja Lissu-parasta enemmän irti… Haahuilu kostautuu heti kun hevonen ei tiedä mitä siltä pyydetään.
Riittävän yksinkertainen J ja tehokas harjoitus oli sellainen, kun Heidi komensi meidät pääty-ympyröille ravaamaan. Piti ratsastaa reipasta ravia välillä keventäen ja välillä alas istuen, ei muuta. Kuulostaa todella tylsältä, mutta siinä pääsivät kaikki ratsastajat ja hevoset kuulolle ja hyvään tempoon, kun ei tarvinnut keskittyä kuin ympyrän ratsastamiseen ja riittävän hyvään raviin.
Viime tiistaina pääsimme seuraamaan uuden Hemppa-suomenhevosen touhuja, kun Merja ratsasti sillä. Huisia oli meno. Hemppa ei halunnut kävellä rauhassa ollenkaan, vaan pyrki ravaamaan kun muut kävelivät pitkin ohjin – kovin ahkera tapaus siis. Ravatessa se juoksi paljon kovempaa kuin muut, mutta tasoittui ja taipui nätisti pääty-ympyröille kuitenkin. Laukat sujuivat odotettua paremmin, sekä Merja että Hemppa saivat kiitosta. Ilmeisesti sillä on mukavat askelet istua, mutta hieman sen pitää vielä osata malttaa mielensä… tuli kyllä Jekku mieleen, tulihan sillekin alussa V5-vaihde päälle usein, erityisesti laukannostoissa. Toivotaan, että Hemppa on yhtä oppivainen ja hoksaa pian miten tunneilla käyttäydytään.
Toivottavasti hienot syyskesän lämpimät ilmat jatkuvat, kiva oli ratsastaa hyväkuntoisella kentällä ja metsälenkillä ilta-auringossa!
t. Salla