Kenttä näyttää muuttuneen aivan kuralammikoksi, joten saapa nähdä koska seuraavan kerran pääsemme maneesista pihalle. Mokomakin Suomen ilmasto, ensin lupaa muttei sitten annakaan J
Ahtauduimme yhdeksän ratsukon voimin siis sisälle, Regina piti tunnin. Ensimmäisenä tehtävänä oli kolmikaarisen kiemurauran ratsastaminen siten, että pitkän sivun molempiin päihin tehtiin voltit. Ajattelin tehtävän kuullessani että tästä ei tule yhtään mitään, emme ikinä mahdu pyörimään volteille ja kiemuroille näin sankalla joukolla. Mutta aivan hyvin mahduimme, koska teiden hahmottamista helpottivat keskellä olleet puomit sekä volttien kohdalla tötsät. Voltit sai jättää tarvittaessa väliin jos tila kävi ahtaaksi.
Laukkatehtävä oli astetta monimutkaisempi. Toisella pitkällä sivulla ratsastettiin vastalaukkaa, jonka jälkeen tehtiin sivun päähän ravivoltti. Sitten nostettiin myötälaukka ja laukattiin keskiympyrä. Ja taas seuraavan pitkän sivun päähän ensin ravivoltti ja sitten vastalaukka. Kaikki olivat valtavan tyytyväisiä tunnin jälkeen, koska jouduimme pinnistelemään paitsi taivutusten, oikeiden teiden ja vastalaukan, myös etäisyyksien kanssa koko ajan.
Pinnistely tuotti tulosta monen ratsukon kohdalla – Pasi ja jopa Retu olivat lopputunnista aivan letkeitä ja lennokkaita. Regina puhuikin meille siitä, miten laiskakin hevonen pitäisi saada liikkumaan ilman että koko ajan joutuu potkimaan, koska hevonen on paljon tyytyväisempikin saadessaan liikkua ilman jatkuvaa puristelua. Juttelimme asiasta vielä tunnin jälkeenkin, olemme samaa mieltä mutta itse en ainakaan ole hoksannut, miten esim. Retun sitten saa liikkumaan kunnolla heti alkutunnista. Joku kertoi, että juuri vastalaukat yms haasteelliset tehtävät saavat sen vähitellen heräämään, mutta jatkuva potkiminen ja raipalla lätkiminen eivät vaikuta.
Paljon onnea matkaan sunnuntaina kisaan lähteville!
t. Salla