Ratsastuskoulun kevätlukukausi alkaa pian olla taputeltu, yksi tunti olis jäljellä. Heidi kyseli eilen, että haluanko viimeisenkin tunnin ratsastaa Reksillä, kun olen sillä nyt muiden huvitukseksi ja omaksi yllätykseksi pari tuntia mennyt. Kyllä niin railakkaasti Merjakin eilen nauroi, että sinäkö siellä pikkuhepan selässä tällä kertaa olet… J
Kyllä Reksi toimii ihan hyvin näinkin pitkällä ihmisellä. Jalustinhihnat piti kyllä säätää viimeiseen säätöreikään sieltä loppupäästä käsin eli niin pitkäksi kuin mahdollista. Mahan pulleus (hevosen!!) tekee kuitenkin sen että jalat ei ihan holtittomasti roiku haitakkeena, yhden kerran vaan sain laukannostossa vasemman jalkani Reksin kainaloon.
Olemme tehneet kaikenlaisia koulukiemuroita ja niissähän Reksi kuitenkin on aika taitava. Eilenkin teimme kolmikaarista kiemurauraa. Ensimmäisellä kiemuralla piti pysähtyä, peruuttaa neljä askelta ja nostaa heti laukka, ja laukata se keskimmäinen kaari. Oli siinä hetken kaaos – yksi täti kerrallaan teki tehtävän ja loput 7 pyöri voltilla omaa vuoroaan odottamassa. Mutta sitten Heidi komensi meidät ruotuun ja tasaisemmin välimatkoin. Tässä sitä veuhdotaan kaik yhes koos:
Aika masentavaa oli kyllä se, että Ilona ratsasti Reksillä edeltävällä tunnilla ja Reksi meni kauniisti pyöreällä kaulalla ja teki ihan tosissaan ja hienosti tehtäviä. Ajattelin että tuosta on helppo jatkaa, mutta ei se niin mennyt, huoh. Kokouraa laukkaaminen oli jo tosi kovan työn takana, enkä tohtinut raipalla rapsautella etten nolosti lennä pukista heti alas…näissä kuvissa on kyllä niin tuskaiset ilmeet, ihan kun olisi taivas putoamassa niskaan tms. Vaikka ollaan rakkaan harrastuksen parissa!
Mutta mikäs siinä, laukat pikkuhobusella nousee helposti, pysähdykset melko helposti ja peruutukset myös. Ja mukavaahan Reksin kanssa oli tunnin jälkeen leppoisasti (=hitaasti) kävellä metsässä ja vielä oltiin suihkussakin. Ihan muruhan se on.
Näihin tunnelmiin!
terkuin Salla