Vaikka Pasista tykkäsinkin, niin kyllä Ansan selässä tuntui paljon luonnikkaammalta ja säätimet olivat paremmin kohdallaan. Vaan Pasin eduksi on sanottava, että se taipui ja suoritti tehtävät paljon paremmin, Ansan kanssa jäykistelimme kaula kenossa koko tunnin.
Heidi palasi töihin uutta intoa täynnä ja laittoi meidät hetimiten pistokokeisiin! Hän kyseli jokaiselta erikseen faktoja pohkeenväistön oikeasta suorittamisesta yms, oli kuulkaa vaikeaa. Heidi kiinnitti myös heti alkutunnista jokaiseen ratsukkoon huomiota istunnan, raajojen asennon ja hevosen liikkumisen suhteen, mikä olikin oiva tapa terästäytyä tunnin haasteisiin (selässä lötköttämisen sijaan…)
Tunti siis aloitettiin raviväistöillä, molemmilta pitkiltä sivuilta piti väistättää keskihalkaisijaa kohti. Väistöjen jälkeen laukkasimme hyvän aikaa pääty-ympyröillä. En saanut Ansaa laukassakaan rentoutumaan tai taipumaan, se laukkasi kyllä reippaasti mutta kovin laatikkomaisesti. Retu oli taas tosi hienona. Sen sijaan Hani oli Sarin kanssa erikoisella päällä ja vastusti oikeaa pohjetta niin paljon, että joutui laiskanläksyksi laukkaamaan tuplasti niin kauan kuin muut.
Tunnin varsinainen tehtävä jatkui väistöjen merkeissä. Käänsimme ravissa maneesin ovien kohdalta C:stä keskihalkaisijalle, ravasimme viistosti uraa kohden ja uralla nostettiin laukka. Ansa hoksasi välittömästi että jaahas tässä kohtaa laukataan, sain tehdä ehkä tuhat puolipidätettä jottei se olisi ennakoinut ja hyppinyt laukalle ennen aikojaan. Kohtuullisen hyvin sain sen kuitenkin malttamaan mielensä.
Kivoja ratsastushetkiä muillekin t. Salla