En edes muista koska olen viimeksi Pasin selkään kiivennyt (enkä ole sitä kauheasti kaivannutkaan). Sainkin nyt hämmästystä kerrakseen, kun Pasi onkin ollut aikas kiva.
Viikko sitten Pasi oli jopa niin reipas, että aloin vähän (ja ihan turhaan) jännittää etenkin laukatessa. Tällä viikolla se oli tahmeampi, mutta ei lainkaan niin tahmea kuin mitä muistin. Aloitimme tunnin viisikaarisella kiemurauralla hevosia taivuttaen. Ihastelin Retun hienoa menoa, sitä harvemmin näkee reippaana ja pyöreällä kaulalla, nyt se oli oikein edukseen.
Kiemurtelun jälkeen laukkasimme kokouraa välillä ympyröitä tehden. Pasi eteni letkeästi ja kivasti hyvässä tempossa, mutta annas olla kun päätin pyöräyttää sen ympyrälle, vauhti toppasi niin että hyvä etten suistunut kaulan yli. Aivan, se ei tykkää sisäohjassa roikkumisesta… Kesti aikansa ennen kuin saimme vauhdista taas kiinni ja pari ympyrääkin laukattua.
Varsinainen laukkatehtävä oli sellainen, että piti tehdä kolmikaarinen kiemura, keskimmäinen kaari siis vastalaukaten. Olin satavarma, että Pasi putoaa raviin heti ensimmäisellä kaarella ja pysähtyy sitten seisoksimaan kaarelle muitten tukkeeksi. Sepä olikin aika etevä tässä vastalaukkatehtävässä! Itse olen vähemmän etevä enkä osaa ratsastaa vastalaukkaa, varon niin paljon sitä etten vahingossa tule vaihtaneeksi laukkaa, etten tee sitten yhtään mitään. Tästä huolimatta onnistui aika hyvin kun Pasi hoiti homman kotiin. Olin kovin tyytyväinen J
t. Salla