Istuin tiistaina kolmannen kerran Sonjan selkään, edelleen se on reipas, kuuliainen ja kiltti. Tällä kertaa ilmassa oli vähän tammamaisuutta vinkumisen ja pomppujen ja ylimääräisen vauhdikkuuden muodossa, mutta ne unohtuivat äkkiä kun harjoitukset aloitettiin. Liekö hormonit tehneet kiusaa tms, en tiiä.
Mari-Kaisa on pitänyt meille tosi monipuolisia ja aika vauhdikkaitakin tunteja. Tunnit rakentuvat niin että ensin tehdään ”lämmittelyharjoitus”, tällä kertaa ravattiin molemmille pitkille sivuille kolmikaarinen kiemura jotta pääsimme taivuttelemaan hevosia. Lämmittelyn päätteeksi laukkasimme hyvän aikaa, tällä kertaa koko uraa (Sonjalta hävisi hetkeksi jarrut :))
Tunnin päätehtävä oli eilen sellainen, että aloitimme käynnissä pohkeenväistön pitkän sivun alusta kohti kentän keskiosaa, jossa piti osua kahden puomin väliin. Puomien väliin päästyä suoristus ja laukannosto käynnistä. Tehtävää vaikeutettiin niin että pohkeenväistö tehtiin ravista, meille ainakin tuli Sonjan kanssa ongelmia väistää tarpeeksi jyrkästi päästäksemme puomien väliin, mutta yritteliäs se oli ja mielestäni homma hoitui ihan ok. Laukannostot ovatkin sen kanssa helppoja.
Sain kivoja kesäkuvia Eijan tyttäreltä Kristiinalta, joka ikuisti ryhmämme touhuja eräänä elokuisena iltana. Ihmettelin vähän omia ilmeitäni, ei sitä heti uskoisi että kyse on viikon kohokohdasta ja omasta laatuajasta. Naama näyttää siltä kuin olisi lähdetty hevosella evakkoon ja lapset jätetty Karjalaan paleltumaan. No, aina ei kuva kerro enemmän kuin tuhat sanaa.
Tämä kuva taas on todiste siitä, että Outi on istunut inhokkinsa Dinon selässä, ja näyttää vieläpä tyytyväiseltä!
Ja vielä kesäinen otos Merjasta ja Lentusta metsäkävelyllä:
Näihin tunnelmiin… t. Salla