Olen parin viime tunnin ajan kuluttanut kosolti kaloreita kaunisnaamaisen ja pyöreäselkäisen Tessan kanssa. Hirveän innokkaasti se ei etene, eikä ihan pienet pohje- ja raippa-avut auta. Mutta laukkaaminen saa sen pirteämmäksi, homma helpottui merkittävästi ensimmäisten laukkojen jälkeen.
Vielä toissa viikolla ratsastimme ulkona, mutta eilen pakenimme syksyn pimeyttä maneesiin. Taivuttelimme hevosia kahdella pääty-ympyrällä ja kahdella salmiakin muotoisella uralla. Salmiakin kärjissä piti tehdä takaosan käännöstä, ei kokonaan mutta noin 90 astetta. Ravissa piti sitten ratsastaa hevosia eteenpäin ja taivuttaa sisään ympyrällä, samaten laukassa. Kiesus miten kamalia meidän laukkapätkät oli, sellaista epätasaista ja epätahtista ja ties mitä epä-epäkunnollista menoa, välillä pudottiin ravillekin.
Paitsi että Tessaa laiskotutti, se myös pyrki veulaamaan merkillisesti. Käynnissä se kiemursi uralta sisäänpäin mutta laukassa se kallistuikin ulos niin että jalustimet meinasi kolista maneesin aitoihin. Tarkkanahan siinä sai olla, Emma kehottikin moneen kertaan korjaamaan Tessan omat päähänpistot heti. Tykkäsin silti ratsastaa Tessalla vaikka kunto olikin koetuksella, sillä on tosi kivat askelet ja se vaikuttaa hirmu kiltiltä.
Retu on muuten ollut viime aikoina tunnillamme oikein mainio ratsu. Eilenkin Teija sai sen liikkumaan varsin lennokkaasti, tässäkin laukkaverryttelyistä oli apua. Mukavaa, että ryhmämme ei-niin-suosiossa-oleva ratsu onkin nyt monelle mieluinen, Retu esitti osaavaa ja reipasta myös Eijan kanssa aiemmin.
Reipas ja mainio ratsu oli eilen myös Hemppa. Merja sai sen hienosti malttamaan mielensä käyntiharjoituksissa, vain muutaman kerran Hempalla meni hermo. Enimmäkseen se liikkui oikein mallikkaasti, kuten myös edellisviikolla Sarin kanssa. Eiköhän siitä vielä sukeudu kiva tuntiratsu.
t. Salla