Jestas että menevät nämä viikot vauhdilla, vuoden viimeinen ratsastustuntikin pääsi yllättämään. Olen viime kerrat ratsastellut Lissulla, mikä kuuluu suosikkeihini ja on varmaan monen muunkin suosikki.
Mitään hirveitä onnistumisen kokemuksia emme kyllä ole Lissun kanssa onnistuneet keräämään. Lähinnä tunnit ovat menneet niin että Lissu suorittaa pyydetyt tehtävät jollain lailla ja meitsi puhkuu selässä hengästyneenä kuin vinkulelu. Varsinkin vasempaan kierrokseen laukatessa Lissu on mielestäni ollut erityisen raskas, syke kipusi huippulukemiin.
Viime tunnilla teimme alkuverryttelyiden jälkeen kolmikaarista kiemurauraa laukassa, eli keskimmäinen kaari oli vastalaukkaa. Ratsukoilla oli erityyppisiä ongelmia tehtävässä – joku hevosista pyrki vaihtamaan laukan kaarella ja me Lissun kanssa taas emme saaneet tarpeeksi pulleaa kaarta aikaiseksi. Karinalla ja Reksillä ei kylläkään näyttänyt olevan mitään ongelmaa, eikä tainnut Dinollakaan olla.
Lissu tajusi kyllä heti että pitää pysyä vastalaukassa koko kiemurtelun ajan. En kuitenkaan saanut sitä vasemmassa kierroksessa millään tekemään kunnollisen kokoista kaarta, vaan epämukavasti ja epätasapainossa laukata jolkotimme pienen mutkan vaan. Oli vaikeaa antaa voimakkaampia pohjeapuja ja pitää hevonen kuitenkin vastalaukassa. Loppuravit sentään olivat lennokkaat ja letkeät J
Oikein mukavaa Joulun aikaa kaikille!
t. Salla